Oulu Trail Cup 2016

Kolme perättäistä keskiviikkoa. Kaks ekaa satoi kaatamalla vettä koko päivän.  Kolmantena paistoi aurinko. Kaikille yhteistä hirmuisen rankka työpäivä, joko oman elämän takia tai no muuten. Tiistaisin treeniporukan punttistreenit.... Ei ehkä ihan parhaat edellytykset lähteä juoksemaan, hirmusti sainkin tehdä töitä joka osakilpailua ennen. Vaan joka keskiviikko viimeistään kuuden aikaan löysin tieni kisapaikalle. Joka keskiviikko väsymys karisi ja juoksu kulki, ei ehkä niin kovin kuin oisin jo toivonut kulkevan mutta kulki kuitenkin.

Osakilpailu 1. Hiironen.
Iltavuoro töissä  venyy, väsyttää. Mietin ehdinkö käymään kotona vai en. No en ehtisi. Keitän töiden jälkeen teetä ja syön banaania ja suklaata... Soitan siskolle <3, makoilen pienten puolen nukkamatolla ja keräilen itseäni Jaksan! Jaksan!

Olen kisapaikalla hyvissä ajoin, koitan bongailla tuttuja, joitain näenkin jotka oli "Likkojen lettulenkillä"   Juttelen Seijan kanssa niitä näitä.
Matka alkaa. Tuttuja polkuja  monen vuoden takaa. Saan hyvän tahdin heti alkuun juoksu kulkee tuntuu hyvältä, pitkästä aikaa. Uudet kengätkin tuntuu mukavalta, ihan eri meininki juosta sopivilla kengillä! vähän ennen puoltaväliä meinaan etten jaksa. Päästän takana tulevan ohi. Hitto! Reilun kuukauden päästä pitäis juosta yli 10kertaa pidemmälle luuuuuuseriiiiiii, et luovuta..juokset vaika hitaasti.... en jaksa. en jaksa.... sitten tulee Maikkulan nesteen kohdalla oleva sorapätkä ja kuulen korvissani Seijan sanat Pyssymäellä: Näissä skaboissa kun tulee soratie niin sillon juostaan! Vaikkei huvittaiskaan tai jaksaiskaan niin juostaan! Sieltä se sitten jostain löytyi... ja loppu matka mentiinkin sitten kovaa. Loppuaika 35:23/5km sijoitus (vaikkei sillä ny niin väliä) 20/31



Osakilpailu 2. Köykkyri
Taas sataa vettä.. Auto hajoaa. Tai no exä osaa ajaa sillä mutta minä en ota riskiä että ajan jonkun yli/auto sammuu risteykseen kun en saa vaihdettua vaihdetta. Päivä meni saikatessa mistä saan auton... sen kerran kun mulla on lapset  ja lastenhoito järjestetty En haluaisi jättää skabaa väliin.  Hanna ja Pete lupaa auton lainaan. suhailen edestakaisin... Pääsen kuitenkin taas ajoissa kisapaikalle, ihan outo mesta ikinä ennen käynyt. Tästäpä ei sen ihmeempiä, ihanaa kamalaa juosta mäkiä, liikaa vaatteita päällä... hiki, ikävä Hannaa, siellä se juoksee Maltan mäkiä, askel-askel-askel... ja  maalissa väsynä mutta onnellisena 33:38/5km 31/45. (nyt kirjottaessa hoksin, varmaan oma bp. polulla!)

Lisää kuvateksti

Osakilpailu3. Pilpasuo
Jäsenissä ja mielessä painaa, vappupitkis, eiliset treenit, miljoona työasiaa, meinais masentaa, vähän ääni painuksissakin, onko  tää oikeesti viisasta...  No lähden kuitenkin, tuttu lettulenkin reitti. Aurinko paistaa linnut laulaa, pitkästä aikaa elämä tuntuukin hetken  yks kaks aika kivalta. Olen tosi hyvissä ajoin, kyselen oisko jotain hommia ei oikein... juttelen tuttujen kanssa joita on jo enemmän :) Ihania uusia ihmisiä mun elämässä <3
arvon juoksenko vai en. No juoksenhan minä. Ekat kaks kilsaa menee keveesti. sitten alkaa painaa, sydän laukkaa, ei tuu  mitään.  Terveydellä ei kannata leikkiä, lasken vauhtia, ei auta. Pudotan kokonaan kävelylle. Kävelen kilometrin. Puolivälin pitkospuut, nostan takas juoksulle, yllättäen juoksu kulkee uudestaan. Ylämäki, kävele, kivipolku juurakot, kohta toinen ylämäki ja isommat kivet... Rytmi löytyy ja jalat tanssii kiveltä kivelle! Jes! Tätä tää on, ihan parasta! katse etsii seuraavaa kiveä mihin jalka astuu ei ehdi ajatella.... viiminen kilsa vauhti kiihtyy, loppusuora, täysiä kädet ilmaan!.... 50:27/7km 20/29

Kiitos: NUTS, Northern Trail runners ja yhteistyökumppanit.... Ihan mahtavat tapahtumat.
Harvemmin sitä tulee pikkulenkuroista näin kirjoteltua, nyt kirjottelin, katellaan joko seuraava kirjottelut  on sitte jo NUTS karhunkierrokselta....

kuvat:Teemu Takkula.

Myrskyn jälkeen on poutasää.... Virpiniemi Maastomaraton 2015

Torstai 1.10.
Aurinko paistoi kirkkaasti. Tultiin lasten kanssa sisälle, lähdin laittamaan ruokaa lautasille... " Onpa jännä kun silmissä tuntuu vähän oudolta... oho missä se kauha on, oho kumpi on kauha kumpi lautanen... Voi rumasana#%!!Migreeeni!!!%#####!!!!!! "   Särkylääkettä kitusiin, aurinkolasit lokerosta takaisin päähän. Huikkaus työkaverille mulle puskee migreeni.... syötiin, pääsin ihanaan pimeään nukkariin pötkötin siellä toista tuntia. Olo helpotti niin että selvisin päivän, nukuin illan ja yön, aamulla oli jäljellä vain vähän pökkerö olo. Huh, ehkä sittenkin pääsen juoksemaan.

Perjantai, 2.10.
Katseltiinn työkaverin kanssa iltapäivällä ikkunasta ulos. Tuuli niin että tuntui että keinut kaatuu, puut heiluu. Selvisin sitten migreenistä, mutta sitten tuli myrsky, pääsenkö sittenkään juoksemaan.  Viikko on muutenkin ollut rankka, niin se vissiin ennen mun juoksuhäppeninkejä kuuluu olla? Kummallakin sekä puoliskolla että mulla iltatöitä, normi treeni - ja harrastekuskauskuviot, auto edelleen rikki, uusia sijaisia, lapsia tutustumassa, oma lapsonen töissä mukana... monenlaista haastetta
Ruuaksi soijamakaroonialaatikkoa  sehän sopii kunnon tankkausruokaa :)
Käytiin lapsosen kanssa ihmettelemässä rannassa kun Tuuuuuleeeeee!

Lauantai, 3.10.
Kisa-aamu valkeni ihanan aurinkoisena. Tuuli oli poissa. Heräsin ennen kellon soittoa ja hyvä niin. Tällä hitaalla aamupalan syöjällä olisi tullut kiire... Aamupuuroa, banaania, rahkaa, kahvia ja urheilujuomaa....

 Päästiin perille. Jännitystäpinä iski. Haettiin numerot. Juoksukamuilla oli hauskat numerot, Salainen agentti 007 ja Hätänumero 112. Siinä vitsailtiin "Salainen agentti 007 yrittää saada yhteyden hätänumeroon muttei tavoita...." Mulla oli tylsästi:

Bongailin tuttuja, sain uusia tuttavuuksia. Juoksuyhteisö :) jännitti! Viime hetken vinkkejä, vaihtelin edestakaisin juoksunumeroa takin päälle, alle, juoksisinko sittenkin ilman takkia.... äkkiä vielä käymään vessassa vielä kolmannen " viimeisen kerran" hyppyjä pomppuja........Matkaan!
Päätin juosta ekan kierroksen himmaillen. Vitsit että alkumatka kulki, 9km/h se siitä himmailusta sitten. Juoksukamut Hanna ja Pete kirmasi kuitenkin kauas edelle. Mun vauhti hiipui ja löysi tasaisen tahdin . Juoksin Merjan ja Mariannan kanssa yhtätahtia. Jo ennen ekaa taukopistettä aloin säätää vaatteiden kanssa ja heivasin juoksutakin pois päältä. Juoksu kulki, polku oli hyvä, mäkiä sopivasti, kaikki kohdallaan (paitsi se takki oli ärsyttävä kun se lapatti lanteilla.) Ennen toista tankkauspistettä heippasin Merjan ja Mariannan ja jatkoin yksin, vauhti oli tasaista 8km/h aurinko paistoi.

Ekan kierroksen loppusuoralla sain Hannan vessatauolta kiinni. Otettiin pieni spurtti, kun kulki niin hyvin. (Virhe 1.)  Pitkä metsätien suora, Kädet ylös ja : " Nää tämmöset pätkät on kyllä hämääviä, tuntuu että pystyy mihin vaan! " ja samassa miesten puolikkaan ykkönen veti täysiä ohitse -juuh, en pysty tuohon!

Toinen kierros  starttasi ja Hanna meni menojaan. en pysynyt matkassa vaikka yritin. Oikeen jalan polvessa alkoi tuntua hassulta. Hetken sitä kuulostelin vaan kun ei alkanut pahemmaksi niin jatkoin vaan menoa. (Virhe2) Hassu tunne siirtyi polvitaipeeseen ja takareiteen. Kävelyä, juoksua vuorotellen. kiukkua. suolaa, geeliä, vesi loppui ja tankkaus olikin kauempana kuin muistin. Kävelyä juoksua. harmituksen tunne kun tajusin että taas haaveaika jäi. Mutta kuitenkin... eka puolimaraton, ykköstavoite on kuitenkin " Omin jaloin ehjänä maalissa".  12-13km kohdalla vesipisaroita, yksi ja kaksi, voi ei alkaako sataa?  Ei sentään, tuolta se taas pilkistää aurinko.

Puuduttavaa ylämäki, 15km takana tässä kohtaa ekalla kierroksella jätin Merjan ja Mariannan taakseni. Mitenköhän niillä meni. askel-askel-askel espanjaksi juoksu on correr tai hace footing. Hace footing, tehdä jaloilla. Todellakin jalat tekee nyt... askel-askel-askel löydy rytmi löydy! nyt jos nyt juoksen koko loppumatkan niin pääsenkö tavoitteiseen alle kolmen tunnin (haave 2:30 hylätty jo monta kilometriä sitten)


Viimeinen huolto. kunnolla vettä ja suolaa. Vielä rapiat kolme kilometriä huikkasi huollon kaveri, - juu se mennään vaikka kontaten.  Sitten kulkikin juoksu vähän paremmin.  Tommi ohitti ja tsemppasi.   Kyllä tämä tästä kohta ollaan perillä. Viimeiselle metsäsuoralle joku oli käynyt lisäämässä pätkän pururataa. Ylämäki ennen maalialuetta jaksoin! Hiihtomaja näkyvissä....
                             Viimeiset loppukirit,  Kädet ilmaan ja Maaliiiin! I Did It!  2:54:30.

Sitten suihkuun, saunaan ja syömään.

Ihana oli saunoa yksin ja rauhassa, ihan luksushetkiä tämmöset :)

Sitten kohti ruokapaikkaa, jutustelua muiden juoksijoiden kanssa. Pikku hiljaa alan ymmärtää näitä juoksutapahtumia. Voihan sitä juosta pitkiä lenkkejä yksinkin vaan on se kuitenkin ihan kivaa juosta yhdessä ja jakaa kokemuksia.

Ruualla sometin ja seurailin kpk/24 tuttujun Vaarojen maraton etenemistä. Voi myrsky!

Mitalikahvit siirryin juomaan Peten ja tuttujensa seuraan. Sitten olikin jo aika siirtyä odottamaan Hannaa. Jalat tuntui vähän pökkelöiltä, miun ihanat jalat jotka jaksoi kuljettaa mut maaliin:)

 Matkalla kohtasin Minnan (?) joka huokaisi maratonin olleen ihan hirveää mutta silti hienoa että nyt se on ohi. Ehdin hetken hypellä kun sieltä Hanna tulikin ja veti vielä super loppukirit!

 Mahtavaa Hanna - Maratoonari !

Kaupan kautta kotiin. Kotona patjalle rappusten alle ja koivet ylös. Suklaata, salmiakkia, kaakaonmakuista palautusjuomaa ja siideriä... Pienet päikkärit ja espanjanläksyjä... My nextrun-sivuston selaamista... vissiin jäi taas jotain hampaankoloon :D

Pyssymäki Extreme2015. Ei Mäkiä?

 Seitsemän viikkoa sitten juoksin elämäni ekassa juoksutapahtumassa  11km mäkimaastossa polkuja. Joku kipinä siinä taisi syttyä. Pitkään mietin, että oliko tää kuitenkin eka ja vika tapahtuma. Vaan sitten päätin että ei todellakaan ollut viimeinen! ja että kyllä seuraavalla kerralla vähän pidemmästi ja paremmalla valmistautumisella. 

Seitsemän viikkoa. 14 lenkkiä, 125km, 3pyörälenkkiä, aurinkolenkkejä, sadelenkkejä, polkulenkkejä, maantielenkkejä, lyhyitä vauhtilenkkejä, hitaampia mäkilenkkejä, yksinäisiä lenkkejä lenkkejää ystävän, siskon ja perheen kanssa...  Hyvän fiiliksen lenkkejä, huonomman fiiliksen lenkkejä. 

Venyttelyä letonniemessä viimeisellä lenkillä ennen kisapäivää

Rokualle perheretkellä/pitkällä lenkillä

 Niin ja 2viikkoa uudessa työpaikassa. Sanoisinko että nuo 2 viimeistä viikkoa, uuden työn opettelua, erinäiset ikävät naistenvaivat väsymyksineen ja vattupuskat olivat viedä mehut tästä juoksijasta. Matkaan kuitenkin päästiin :)  Sain käskyn olla kuudelta valmiina ja olinkin. Kyyti ei ihan ollut. Enkä kyllä vieläkään tiedä miksei, toisaalta mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa......

Laukun pakkailua

Kaikki valmiina

Kyydin odottelua.

Kisa-aamu valkeni aurinkoisena. Heräsin majapaikassa (Hannan anoppilassa) ensimmäisenä. Tai niin luulin, ensimmäisenä herännyt olikin jo mennyt koiravauvan kanssa takaisin nukkumaan. Iso lasi vettä kitusiin, aamukahvit ja aamupuuro tulemaan.
 Aamupala osa nro 1. Puuroa, puolipurkkia rahkaa, puolukkahilloa ja kahvia
Aamupala osa nro 2. Pekonimunakasta, pikkutomaatteja, raejuustoa, paahtoleipä ja laimeeta urheilujuomaa
Aamupala osa nro3. puolipurkkia rahkaa (josta osa kyllä putosi koirille) pikkupala pullaa, kahvia ja vettä.
Tämmöselle antiaamupalaihmiselle joka yleensä syö aamupalansa vasta pari tuntia heräämisen jälkeen ja silloinkin ehkä yhden banaanin/rahkan, tämmönen tankkaus teki aika tiukkaa.

Prinsessa-aamukahvia.

Aamupuuroa rahkalla ja puolukkahillolla

Reipas tyttö!

Lähtöhässäkkää...

Reippaina tyttöinä oltiin ajoissa paikalla. Ehdittiin moneen  kertaan tarkistella varusteet ja useempaan kertaan käydä hätäpissillä. Lähtöä ennen kuulosteltiin paikallisten kommentteja maastosta ja reitistä, oltiin aika toiveikkaita " Onneksi on ollut näin aurinkoista, ehkä siellä ei olekaan niin märkää..." kuultiin kyllä myös kommentti " Jos aattelet alkumatkassa säästellä kenkiä kastumiselta -älä suotta. Kyllä ne kastuu kuitenkin."

Startti. Punainen matto. Leveä hiekkabaana. Onpas pehmeetä ja mukavaa. Kärrypolku. Kylläpä kulkee hyvin, pitäiskö ihan lähteä ohittamaan? Ihanan  tasasta (muistoissa kivesvaara..) . Kuuma. Eka puolitoista kilsaa meni rivakasti. jossain kahden kilsan kohdalla oli suo. Askeleet järjestykseen... oja.... polkua... suo... polkua -oja.... Taas askeleet järjestykseen suo. Näillä mentiin. Juoksin paikallisen ponnaripään kanssa, oli mukavaa kun toinen osasi välillä ennakoida mitä on luvassa, oli joskus aikaisemmin juossut näitä polkuja.

Kiviä ja kaatumisia. Jossain ehkä neljän kilsan kohdalla oli  iso kivi. Yritin miettiä kiertäisinkö sen vai ponkaisenko sen kohdalta vauhtia, en osannut päättää ja jotenkin tein yhtä aikaa molemmat liikkeet jaa kaaduin. Hieno ninjakieppipyörähdys heinikkoiseen alamäkeen. Ensimmäinen ajatus menikö selkä... No pääsin ylös ja parin oikaisuvenutuksen jälkeen totesin ettei kait mennyt. Pohdiskelua ponnaripään kanssa, juostako vai kävelläkö vähäsen. Kolme askelta juoksua ja kaksi kävelyä. Suo. vasen jalka kastui no seuraavalla kastui sitte oikea. Rapa roiskui, housut oli jo reisiin asti roiskeillä.  Viiden kilsan kohdalla ponnaripää otti ja päätti että nyt mä lähden juokseen kovaa. Oisin kans halunnut mutta, no juoksin ja kävelin. Sitten loppui hetkeksi suot ja tultin aukiolle. Nyt Määä Juoksen! No sinne aukiolle oli kannettu kaikki Nivalan kivet. En mä sitten juossutkaan. Jatkoin matkaani suosiolla kävellen kun oli kuma ja pelkäsin nilkkojeni puolesta, kuin myös seuraani liittynyt Seija. Parempi kävellä ja päästä ehjänä perille kuin teloa itsensä ja jäädä väille, mitään pitkää juoksutaukoakaan en just nyt haluaisi.

Polkupyörä. Miksi ne on tehneet tästä näin kapeen tästä polusta? Mitenköhän tämmösiä polkuja edes tehdään? Vois olla joku sellanen kulkuväline jolla voisi tehdä polkuja. Joo! Siinä voisi olla vaikka sellanen levee rengas joka pyöris jotenki ja muokkais sitä polkua mennessään.... ja kun sillä kerran tehdään polkuja niin sen nimihän voisi olla.... vaikka Polkupyörä!  Wuhuu! 6-8km välillä mä keksin polkupyörän! Mikä hieno uusi innovatiivinen keksintö! mutta miksi se kuulostaa niin tutulta?  Ja sitten aattelin ystävääni Sallaa joka viikon päästä - niin pyöräilee polkupyörällä Tour De Helsinkiä.  :D

Paahtava Aurinko. Hirmu helle. Seija enempi juosseena tiesi miten kannattaa tankkailla. Nestettä nyt älysin itteki juoda enemmän, energiajuomaa. Onneksi olinkin saanut juomarepun lainaan. Tässä kohdin mietin Hannaa että ihme kun ei saa mua kiinni yleensä kun me juostaan ihan toisinpäin Hanna edellä ja minä perässä. Seija katsoi kellosta että on aika syödä patukka. No en mä vielä, kohta on sitä paitsi huolto onhan.

Soratie. Näissä maastoissa on juostava kun pystyy, sanoi Seija ja meni menojaan.  Kymmenen kilometriä takana. kolme kilometriä huoltoon. Jaksa! Juokse!  Juokse! Kuuma! Pakkojuosta koska soratie!  Ei pysty. Ei Kykene. Söin ekan patukan. Juoksin kymmenen metriä, toiset, kolmannen, pysähdyin, urheilujuomaa. Juoksin varjokohdat ja kävelin aurinkoiset, urheilujuomaa, vettä, Näin askel kerrallaan taukopaikka läheni.

Tauko. Suolapähkinöitä,rusinoita, urheilujuomaa, banaani(Virhe?), sain kylmää vettä päälleni, ehkä vähän yllättäen. Hanna! Ihanaa jatketaanko yhdessä? Ai ei... Halaukset ja tsempitykset. Joskus rohkein päätös on jättää matka kesken, terveydellään ei kannata leikkiä <3

Matka jatkui. suolapähkinöitä kourassa, merisuolaa suussa. Vesipullot täynnä.
Kyllähän tämä tästä taas lähtee rullaamaan ihan varmasti lähtee. Mahakramppi. Penteleen banaani pyrkii ylös eiku alas. ylösalasylös. Jalkakramppi. Pysähdys. kelloon katsahdus.  17km  tultuna, 8km jäljellä. keskivauhti 6km/h. Venytys. Hengitys syvään, hitaasti, sisään ja ulos. Sää pystyt tähän.  Ihan varmasti. Mieti sitä punnaista mattoa siellä maalissa. Hanna oottaa sua. Ehjänä maalissa. Sun ei tarvii rikkoa mitään aikarjoja... sillä ei oo enää väliä oliko sulla joku tavoiteaika tai ei.... Ehjänä maalissa.
                                            "Hullu sä et ole vaikka juuri nyt on vaikeaa..."

Metsänreuna, ojanvarsi, polku, kantoja, kiviä. Ja Suo. Metsäpolku nyt juokse! Oja. aina juokse kun voit. Suo. Jalat puoleen sääreen mudassa. Viimeiset 5km jalat painoi varmaan kilon enemmän kun lähtiessä, kenkien alkuperäistä väriä ei enää erottanut.  Metsälampi, linnunlaulu... neulaspolku?! Juoksu kulkee? mikäs tunne tämä on, minähän juoksen taas. Isoin suo ikinä. jalka juuttui kiinni. Nyt näyttää muuten tutulle, kohta, kohta oon maalissa. Hanna soittaa, en pysty vastaamaan kun sormet ja puhelin on niin nahkeat... Kilometri jäljellä nyt juosten loppuun! lautasilta, hiekkamaa, onpas pehmeää juosta...... Punainen matto.....

                                                               25km. 4h. 36min.

Mä tarviin uudet kengät... ei muuten mitään mutta pikkuvarpaan kohdalla on reikä :(

P.s. Kuuden viikon päästä on Virpiniemessä maastomaraton... josko vaikka ehkä... puolikkaalle...