Seitsemän viikkoa. 14 lenkkiä, 125km, 3pyörälenkkiä, aurinkolenkkejä, sadelenkkejä, polkulenkkejä, maantielenkkejä, lyhyitä vauhtilenkkejä, hitaampia mäkilenkkejä, yksinäisiä lenkkejä lenkkejää ystävän, siskon ja perheen kanssa... Hyvän fiiliksen lenkkejä, huonomman fiiliksen lenkkejä.
 | ||
| Venyttelyä letonniemessä viimeisellä lenkillä ennen kisapäivää |
 |
| Rokualle perheretkellä/pitkällä lenkillä |
Niin ja 2viikkoa uudessa työpaikassa. Sanoisinko että nuo 2 viimeistä viikkoa, uuden työn opettelua, erinäiset ikävät naistenvaivat väsymyksineen ja vattupuskat olivat viedä mehut tästä juoksijasta. Matkaan kuitenkin päästiin :) Sain käskyn olla kuudelta valmiina ja olinkin. Kyyti ei ihan ollut. Enkä kyllä vieläkään tiedä miksei, toisaalta mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa......
 |
| Laukun pakkailua |
 |
| Kaikki valmiina |
 |
| Kyydin odottelua. |
Kisa-aamu valkeni aurinkoisena. Heräsin majapaikassa (Hannan anoppilassa) ensimmäisenä. Tai niin luulin, ensimmäisenä herännyt olikin jo mennyt koiravauvan kanssa takaisin nukkumaan. Iso lasi vettä kitusiin, aamukahvit ja aamupuuro tulemaan.
Aamupala osa nro 1. Puuroa, puolipurkkia rahkaa, puolukkahilloa ja kahvia
Aamupala osa nro 2. Pekonimunakasta, pikkutomaatteja, raejuustoa, paahtoleipä ja laimeeta urheilujuomaa
Aamupala osa nro3. puolipurkkia rahkaa (josta osa kyllä putosi koirille) pikkupala pullaa, kahvia ja vettä.
Tämmöselle antiaamupalaihmiselle joka yleensä syö aamupalansa vasta pari tuntia heräämisen jälkeen ja silloinkin ehkä yhden banaanin/rahkan, tämmönen tankkaus teki aika tiukkaa.
 |
| Prinsessa-aamukahvia. |
 |
| Aamupuuroa rahkalla ja puolukkahillolla |
 |
| Reipas tyttö! |
 |
| Lähtöhässäkkää... |
Startti. Punainen matto. Leveä hiekkabaana. Onpas pehmeetä ja mukavaa. Kärrypolku. Kylläpä kulkee hyvin, pitäiskö ihan lähteä ohittamaan? Ihanan tasasta (muistoissa kivesvaara..) . Kuuma. Eka puolitoista kilsaa meni rivakasti. jossain kahden kilsan kohdalla oli suo. Askeleet järjestykseen... oja.... polkua... suo... polkua -oja.... Taas askeleet järjestykseen suo. Näillä mentiin. Juoksin paikallisen ponnaripään kanssa, oli mukavaa kun toinen osasi välillä ennakoida mitä on luvassa, oli joskus aikaisemmin juossut näitä polkuja.
Kiviä ja kaatumisia. Jossain ehkä neljän kilsan kohdalla oli iso kivi. Yritin miettiä kiertäisinkö sen vai ponkaisenko sen kohdalta vauhtia, en osannut päättää ja jotenkin tein yhtä aikaa molemmat liikkeet jaa kaaduin. Hieno ninjakieppipyörähdys heinikkoiseen alamäkeen. Ensimmäinen ajatus menikö selkä... No pääsin ylös ja parin oikaisuvenutuksen jälkeen totesin ettei kait mennyt. Pohdiskelua ponnaripään kanssa, juostako vai kävelläkö vähäsen. Kolme askelta juoksua ja kaksi kävelyä. Suo. vasen jalka kastui no seuraavalla kastui sitte oikea. Rapa roiskui, housut oli jo reisiin asti roiskeillä. Viiden kilsan kohdalla ponnaripää otti ja päätti että nyt mä lähden juokseen kovaa. Oisin kans halunnut mutta, no juoksin ja kävelin. Sitten loppui hetkeksi suot ja tultin aukiolle. Nyt Määä Juoksen! No sinne aukiolle oli kannettu kaikki Nivalan kivet. En mä sitten juossutkaan. Jatkoin matkaani suosiolla kävellen kun oli kuma ja pelkäsin nilkkojeni puolesta, kuin myös seuraani liittynyt Seija. Parempi kävellä ja päästä ehjänä perille kuin teloa itsensä ja jäädä väille, mitään pitkää juoksutaukoakaan en just nyt haluaisi.
Polkupyörä. Miksi ne on tehneet tästä näin kapeen tästä polusta? Mitenköhän tämmösiä polkuja edes tehdään? Vois olla joku sellanen kulkuväline jolla voisi tehdä polkuja. Joo! Siinä voisi olla vaikka sellanen levee rengas joka pyöris jotenki ja muokkais sitä polkua mennessään.... ja kun sillä kerran tehdään polkuja niin sen nimihän voisi olla.... vaikka Polkupyörä! Wuhuu! 6-8km välillä mä keksin polkupyörän! Mikä hieno uusi innovatiivinen keksintö! mutta miksi se kuulostaa niin tutulta? Ja sitten aattelin ystävääni Sallaa joka viikon päästä - niin pyöräilee polkupyörällä Tour De Helsinkiä. :D
Paahtava Aurinko. Hirmu helle. Seija enempi juosseena tiesi miten kannattaa tankkailla. Nestettä nyt älysin itteki juoda enemmän, energiajuomaa. Onneksi olinkin saanut juomarepun lainaan. Tässä kohdin mietin Hannaa että ihme kun ei saa mua kiinni yleensä kun me juostaan ihan toisinpäin Hanna edellä ja minä perässä. Seija katsoi kellosta että on aika syödä patukka. No en mä vielä, kohta on sitä paitsi huolto onhan.
Soratie. Näissä maastoissa on juostava kun pystyy, sanoi Seija ja meni menojaan. Kymmenen kilometriä takana. kolme kilometriä huoltoon. Jaksa! Juokse! Juokse! Kuuma! Pakkojuosta koska soratie! Ei pysty. Ei Kykene. Söin ekan patukan. Juoksin kymmenen metriä, toiset, kolmannen, pysähdyin, urheilujuomaa. Juoksin varjokohdat ja kävelin aurinkoiset, urheilujuomaa, vettä, Näin askel kerrallaan taukopaikka läheni.
Tauko. Suolapähkinöitä,rusinoita, urheilujuomaa, banaani(Virhe?), sain kylmää vettä päälleni, ehkä vähän yllättäen. Hanna! Ihanaa jatketaanko yhdessä? Ai ei... Halaukset ja tsempitykset. Joskus rohkein päätös on jättää matka kesken, terveydellään ei kannata leikkiä <3
Matka jatkui. suolapähkinöitä kourassa, merisuolaa suussa. Vesipullot täynnä.
Kyllähän tämä tästä taas lähtee rullaamaan ihan varmasti lähtee. Mahakramppi. Penteleen banaani pyrkii ylös eiku alas. ylösalasylös. Jalkakramppi. Pysähdys. kelloon katsahdus. 17km tultuna, 8km jäljellä. keskivauhti 6km/h. Venytys. Hengitys syvään, hitaasti, sisään ja ulos. Sää pystyt tähän. Ihan varmasti. Mieti sitä punnaista mattoa siellä maalissa. Hanna oottaa sua. Ehjänä maalissa. Sun ei tarvii rikkoa mitään aikarjoja... sillä ei oo enää väliä oliko sulla joku tavoiteaika tai ei.... Ehjänä maalissa.
"Hullu sä et ole vaikka juuri nyt on vaikeaa..."
Metsänreuna, ojanvarsi, polku, kantoja, kiviä. Ja Suo. Metsäpolku nyt juokse! Oja. aina juokse kun voit. Suo. Jalat puoleen sääreen mudassa. Viimeiset 5km jalat painoi varmaan kilon enemmän kun lähtiessä, kenkien alkuperäistä väriä ei enää erottanut. Metsälampi, linnunlaulu... neulaspolku?! Juoksu kulkee? mikäs tunne tämä on, minähän juoksen taas. Isoin suo ikinä. jalka juuttui kiinni. Nyt näyttää muuten tutulle, kohta, kohta oon maalissa. Hanna soittaa, en pysty vastaamaan kun sormet ja puhelin on niin nahkeat... Kilometri jäljellä nyt juosten loppuun! lautasilta, hiekkamaa, onpas pehmeää juosta...... Punainen matto.....
25km. 4h. 36min.
 |
| Mä tarviin uudet kengät... ei muuten mitään mutta pikkuvarpaan kohdalla on reikä :( |
P.s. Kuuden viikon päästä on Virpiniemessä maastomaraton... josko vaikka ehkä... puolikkaalle...
