Pyssymäki Extreme2015. Ei Mäkiä?

 Seitsemän viikkoa sitten juoksin elämäni ekassa juoksutapahtumassa  11km mäkimaastossa polkuja. Joku kipinä siinä taisi syttyä. Pitkään mietin, että oliko tää kuitenkin eka ja vika tapahtuma. Vaan sitten päätin että ei todellakaan ollut viimeinen! ja että kyllä seuraavalla kerralla vähän pidemmästi ja paremmalla valmistautumisella. 

Seitsemän viikkoa. 14 lenkkiä, 125km, 3pyörälenkkiä, aurinkolenkkejä, sadelenkkejä, polkulenkkejä, maantielenkkejä, lyhyitä vauhtilenkkejä, hitaampia mäkilenkkejä, yksinäisiä lenkkejä lenkkejää ystävän, siskon ja perheen kanssa...  Hyvän fiiliksen lenkkejä, huonomman fiiliksen lenkkejä. 

Venyttelyä letonniemessä viimeisellä lenkillä ennen kisapäivää

Rokualle perheretkellä/pitkällä lenkillä

 Niin ja 2viikkoa uudessa työpaikassa. Sanoisinko että nuo 2 viimeistä viikkoa, uuden työn opettelua, erinäiset ikävät naistenvaivat väsymyksineen ja vattupuskat olivat viedä mehut tästä juoksijasta. Matkaan kuitenkin päästiin :)  Sain käskyn olla kuudelta valmiina ja olinkin. Kyyti ei ihan ollut. Enkä kyllä vieläkään tiedä miksei, toisaalta mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa......

Laukun pakkailua

Kaikki valmiina

Kyydin odottelua.

Kisa-aamu valkeni aurinkoisena. Heräsin majapaikassa (Hannan anoppilassa) ensimmäisenä. Tai niin luulin, ensimmäisenä herännyt olikin jo mennyt koiravauvan kanssa takaisin nukkumaan. Iso lasi vettä kitusiin, aamukahvit ja aamupuuro tulemaan.
 Aamupala osa nro 1. Puuroa, puolipurkkia rahkaa, puolukkahilloa ja kahvia
Aamupala osa nro 2. Pekonimunakasta, pikkutomaatteja, raejuustoa, paahtoleipä ja laimeeta urheilujuomaa
Aamupala osa nro3. puolipurkkia rahkaa (josta osa kyllä putosi koirille) pikkupala pullaa, kahvia ja vettä.
Tämmöselle antiaamupalaihmiselle joka yleensä syö aamupalansa vasta pari tuntia heräämisen jälkeen ja silloinkin ehkä yhden banaanin/rahkan, tämmönen tankkaus teki aika tiukkaa.

Prinsessa-aamukahvia.

Aamupuuroa rahkalla ja puolukkahillolla

Reipas tyttö!

Lähtöhässäkkää...

Reippaina tyttöinä oltiin ajoissa paikalla. Ehdittiin moneen  kertaan tarkistella varusteet ja useempaan kertaan käydä hätäpissillä. Lähtöä ennen kuulosteltiin paikallisten kommentteja maastosta ja reitistä, oltiin aika toiveikkaita " Onneksi on ollut näin aurinkoista, ehkä siellä ei olekaan niin märkää..." kuultiin kyllä myös kommentti " Jos aattelet alkumatkassa säästellä kenkiä kastumiselta -älä suotta. Kyllä ne kastuu kuitenkin."

Startti. Punainen matto. Leveä hiekkabaana. Onpas pehmeetä ja mukavaa. Kärrypolku. Kylläpä kulkee hyvin, pitäiskö ihan lähteä ohittamaan? Ihanan  tasasta (muistoissa kivesvaara..) . Kuuma. Eka puolitoista kilsaa meni rivakasti. jossain kahden kilsan kohdalla oli suo. Askeleet järjestykseen... oja.... polkua... suo... polkua -oja.... Taas askeleet järjestykseen suo. Näillä mentiin. Juoksin paikallisen ponnaripään kanssa, oli mukavaa kun toinen osasi välillä ennakoida mitä on luvassa, oli joskus aikaisemmin juossut näitä polkuja.

Kiviä ja kaatumisia. Jossain ehkä neljän kilsan kohdalla oli  iso kivi. Yritin miettiä kiertäisinkö sen vai ponkaisenko sen kohdalta vauhtia, en osannut päättää ja jotenkin tein yhtä aikaa molemmat liikkeet jaa kaaduin. Hieno ninjakieppipyörähdys heinikkoiseen alamäkeen. Ensimmäinen ajatus menikö selkä... No pääsin ylös ja parin oikaisuvenutuksen jälkeen totesin ettei kait mennyt. Pohdiskelua ponnaripään kanssa, juostako vai kävelläkö vähäsen. Kolme askelta juoksua ja kaksi kävelyä. Suo. vasen jalka kastui no seuraavalla kastui sitte oikea. Rapa roiskui, housut oli jo reisiin asti roiskeillä.  Viiden kilsan kohdalla ponnaripää otti ja päätti että nyt mä lähden juokseen kovaa. Oisin kans halunnut mutta, no juoksin ja kävelin. Sitten loppui hetkeksi suot ja tultin aukiolle. Nyt Määä Juoksen! No sinne aukiolle oli kannettu kaikki Nivalan kivet. En mä sitten juossutkaan. Jatkoin matkaani suosiolla kävellen kun oli kuma ja pelkäsin nilkkojeni puolesta, kuin myös seuraani liittynyt Seija. Parempi kävellä ja päästä ehjänä perille kuin teloa itsensä ja jäädä väille, mitään pitkää juoksutaukoakaan en just nyt haluaisi.

Polkupyörä. Miksi ne on tehneet tästä näin kapeen tästä polusta? Mitenköhän tämmösiä polkuja edes tehdään? Vois olla joku sellanen kulkuväline jolla voisi tehdä polkuja. Joo! Siinä voisi olla vaikka sellanen levee rengas joka pyöris jotenki ja muokkais sitä polkua mennessään.... ja kun sillä kerran tehdään polkuja niin sen nimihän voisi olla.... vaikka Polkupyörä!  Wuhuu! 6-8km välillä mä keksin polkupyörän! Mikä hieno uusi innovatiivinen keksintö! mutta miksi se kuulostaa niin tutulta?  Ja sitten aattelin ystävääni Sallaa joka viikon päästä - niin pyöräilee polkupyörällä Tour De Helsinkiä.  :D

Paahtava Aurinko. Hirmu helle. Seija enempi juosseena tiesi miten kannattaa tankkailla. Nestettä nyt älysin itteki juoda enemmän, energiajuomaa. Onneksi olinkin saanut juomarepun lainaan. Tässä kohdin mietin Hannaa että ihme kun ei saa mua kiinni yleensä kun me juostaan ihan toisinpäin Hanna edellä ja minä perässä. Seija katsoi kellosta että on aika syödä patukka. No en mä vielä, kohta on sitä paitsi huolto onhan.

Soratie. Näissä maastoissa on juostava kun pystyy, sanoi Seija ja meni menojaan.  Kymmenen kilometriä takana. kolme kilometriä huoltoon. Jaksa! Juokse!  Juokse! Kuuma! Pakkojuosta koska soratie!  Ei pysty. Ei Kykene. Söin ekan patukan. Juoksin kymmenen metriä, toiset, kolmannen, pysähdyin, urheilujuomaa. Juoksin varjokohdat ja kävelin aurinkoiset, urheilujuomaa, vettä, Näin askel kerrallaan taukopaikka läheni.

Tauko. Suolapähkinöitä,rusinoita, urheilujuomaa, banaani(Virhe?), sain kylmää vettä päälleni, ehkä vähän yllättäen. Hanna! Ihanaa jatketaanko yhdessä? Ai ei... Halaukset ja tsempitykset. Joskus rohkein päätös on jättää matka kesken, terveydellään ei kannata leikkiä <3

Matka jatkui. suolapähkinöitä kourassa, merisuolaa suussa. Vesipullot täynnä.
Kyllähän tämä tästä taas lähtee rullaamaan ihan varmasti lähtee. Mahakramppi. Penteleen banaani pyrkii ylös eiku alas. ylösalasylös. Jalkakramppi. Pysähdys. kelloon katsahdus.  17km  tultuna, 8km jäljellä. keskivauhti 6km/h. Venytys. Hengitys syvään, hitaasti, sisään ja ulos. Sää pystyt tähän.  Ihan varmasti. Mieti sitä punnaista mattoa siellä maalissa. Hanna oottaa sua. Ehjänä maalissa. Sun ei tarvii rikkoa mitään aikarjoja... sillä ei oo enää väliä oliko sulla joku tavoiteaika tai ei.... Ehjänä maalissa.
                                            "Hullu sä et ole vaikka juuri nyt on vaikeaa..."

Metsänreuna, ojanvarsi, polku, kantoja, kiviä. Ja Suo. Metsäpolku nyt juokse! Oja. aina juokse kun voit. Suo. Jalat puoleen sääreen mudassa. Viimeiset 5km jalat painoi varmaan kilon enemmän kun lähtiessä, kenkien alkuperäistä väriä ei enää erottanut.  Metsälampi, linnunlaulu... neulaspolku?! Juoksu kulkee? mikäs tunne tämä on, minähän juoksen taas. Isoin suo ikinä. jalka juuttui kiinni. Nyt näyttää muuten tutulle, kohta, kohta oon maalissa. Hanna soittaa, en pysty vastaamaan kun sormet ja puhelin on niin nahkeat... Kilometri jäljellä nyt juosten loppuun! lautasilta, hiekkamaa, onpas pehmeää juosta...... Punainen matto.....

                                                               25km. 4h. 36min.

Mä tarviin uudet kengät... ei muuten mitään mutta pikkuvarpaan kohdalla on reikä :(

P.s. Kuuden viikon päästä on Virpiniemessä maastomaraton... josko vaikka ehkä... puolikkaalle...

Kesälomareissun kuvakimara :)

8.7.-19.7. 2015

Käytiin heinäkuun puolessa välissä pyörähtmässä mun kotopuolessa. Ohjelmassa oli, oleilua, sukulaisten ja ystävien treffausta, juoksemista, ompelua, shoppailua, rannalla oleskelua.... rakkaan opiskeluystävän häät <3  

Toisen opiskeluystävän kanssa käytiin Maskussa kotieläintilalla http://www.kaiturintila.fi/  

Siellä oli monenlaista puuhaa, pihapiirissä oli Pikku Kakkosestakin tuttujen Ukon ja  Miljan Mansikkamökki jossa sai leikkiä kotista ja pukeutua roolivaatteisiin. Tatu nappasi mökistä päähänsä heinähatun ja olikin sitten loppureissun ajan " Lännensheriffi" 

 

Minja taiteilee puujaloilla

Lännenseriffi ja Lännenprinsessa

Onnelia tai Annelia harjaamassa

Sheriffi poseeraa harjan kanssa

Naapuritilan heppoja

Reetta Niemelän ja Salla Savolaisen Tikkumäen tila kirjasarjaan perustuva Keppiheppatalli. Tässä tominnallisessa näyttelyssä ois viihtynyt vaikka koko päivän. (* Kuvia tulossa lisää Minjan puhelimesta :) ) 

Kun olimme tiirailleet eläimiä ja leikkineet tarpeeksi, menimme kahville ja mehulle. Omaa tilausvuoroa odotellessa saattoi ihailla vanhanajan tunnelmaa. Tässä  roomboksissa on pikkuinen kahvila. Retken lopuksi maistui karjalanpiirakat, pullat, omenapiirakka, kahvi, tee ja mehut. Retki oli mukava <3 .

Meidän ollessa retkellä oli mummolassa ahkeroitu mustikkametsässä ja keittiössä. Mummo (mun äite) ja tytöt kävivät metsässä ja leipoivat ihanuuksia <3

Isot järjesti yhtenä päivän Olympialaiset joista Tatu voitti Mitalin!

Lisää herkkuja.... Kanttarelleja! Ja vielä lisää mustikoita :)

Ongellakin käytiin

Tatu temppuilee

Isot tytöt opetti meiän lapsille uuden pelin Seiskan!

Valmistauduttiin suureen juhlaan :)

Ja mä ompelin :) Ja ompelin. Jostain syystä nää kuvat nyt tuli väärin päin... yritän joku päivä vähän opiskella tätä systeemiä enemmän...

Arki alkoi

Lomakuva-postaus oottaa luonnoksissa ( tai no useampikin). Tähän väliin kuitenki arki alkoi - elossa ollaan.
Tytöillä alkoi tänään koulut. Tää syksy tuokin muutoksia kun molemmat tytöt aloitti uusissa kouluissa. Toinen teknologialuokalla ja toinen musiikkiluokalla. Mä aloitin maanantaina uudessa työpaikassa ja Teemu alottaa ehkä lisäopinnot loppusyksystä ja no onhan noita kouluunhaaveita mulla itsellänikin.
Arkea helpottamaan ja rikastuttaman tehtiin lasten kaa ruokalista. Aateltiin että jokainen voi ehdottaa ruokia, välillä tehdään tuttuja ja turvallisia herkkuja välillä jotain uutta.. Tänään oli esikoisen toiveruoka Tortillalasagnea: http://www.valio.fi/reseptit/tortillalasagne/ oli joskus kaverilla saanut sitä ja se oli niiin ihanaa. Olihan se vieläkin on ähky :) Eipä siitä montaa murua jäänyt.

UpHillRun Jättiläistenyö kivesvaara, Paltamo.

4.7.2015 UpHillRun Jättiläistenyö kivesvaara, Paltamo.

Joihinkin viikonloppuihin kesällä tuppaa kasautumaan asioita, juoksutapahtumaa, mökkeilyä, ompelutapahtumaa, hääpäiväretkeä, herättäjäjuhlat... valinnanvaikeus. Koska kaikkea ei voi saada on pakko valita. Koska lapsenvahteja on meillä harvoin oli valinta vaikeaa ja pitkään arvoin. Viimeisenä ilmoittautumispäivänä peruin ompelulani-ilmoni ja ilmottauduin juoksemaan. Hanna houkutteli... on nuo Hanna ja Pete kerran ennenki ollet meiän retkellä mukana.

"Paltamon komein vaara, lämmin kesäyö, 2km, 10,7km ja 21,1km, ja mahtavat Kainuun jättiläiset, Kivesvaara, Keräsenvaara, Raappananmäki. 10.7km reitillä juomahuoltoa 2,4km, 7,5km ja 9,3km kohdalla. ... - 10.7km reitti on hiekkatietä, latupohjaa ja polkua"  ( ja vanha laskettelurinne ja hiihtohissinpohja) Näin kertoi tapahtumanjärjestäjän fb-sivut.  Mielialat ennen kisapäivää vaihteli, "mikäs tässä onhan tässä tänä keväänä tullut pidempiäkin lenkkejä paahdettua, puolikaskin juostu jo.... " -  Täyteen paniikkiin, jaloissa tuntu viiden päivän telttailu 10-vuotiaden kanssa Rokuan mäkimaastossa. ( n.4km mäkikävelyä joka päivä). No Jospa maaliin pääsis niin oispa hyvä. En mä ekalle juoksukisalle tahtonut asettaa sen kummallisempia tavoitteita.

Maisemat ja keli oli kohdillaan. Vaikka kelin suhteen vielä aamulla näytti aika tympeeltä: " Sääennusteet vaihtuu koko ajan, mutta seuraaviin asioihin kannattaa varautua: metsä on märkä ja lämpötila noin +10 astetta. Onko se sitten kylmä, niin se on mielipideasia."  No mun mielestä se oli juuri sopiva. 

Lähtöhetkellä, ihan minuutti ennen starttia naurattaa/ hermostunutta hymyä.... Tästä se lähtee!  Alku olikin ihan leppoisaa  menoa, ensin tuota taustalla näkyvää soraa ja sitten ihanaa loivaa alamäkeä hiekkatien reunaa. No kun tapahtuma on polkujuoksu ja uphillrun niin arvata saattaa että sitä lajia ei kovin pitkästi ollut luvassa.

 Tuli polun ekat lätäköt, ekan lätäkön kiersin, toisen loikin ja kolmannen kohdalla totesin että jaahas ei näitä hienostella läpi vaan!  Tässä vaiheessa oli vielä ihan hyvä happi Hannalle huikkasin  että todellakin hyvä että jätti takin matkasta ois ollut ihan turha.  Jossain tässä vaiheessa  Hanna otti kirin ja paineli omaa vauhtiaan, jäin jälkeen mutta kuitenkin vielä ihan hyvissä voimissa. Sitten tuli ylämäki. liukas, ruohoinen ylämäki. jyrkkä (tai niinhän mä silloin luulin) pitkä ylämäki. Joka jatku ja jatkui. Vanhaa laskettelurinteen reunaa ylös vaaran päällä. Äläkatso ylös, äläkatsoylös äläkatsoylös.... askel-askel-askel äläkatsoylös, mutta älä myöskään edes yritä juosta! Kävele, askel, askel kerrallaan ja sieltä se vaaran huippu tuli. Oisko jo juomatauko? ai ei? Kainuulaiset kilometrit on kyllä erimittasia kuin muualla.... Tässä vaiheessa olin ekan kerran kyllä ihan valmista kauraa lopettamaan koko homman , mutta ei kyllä sitä nyt ekalla pitsopille on päästävä ja pääsinkin.

Ja sitten se alkoikin kulkea. Hyvin kulkikin. Jossain puolentunnin jälkeen nuljautin polkuosuuden liukkaalla kivellä nilkkani kohtuu ikävästi, siitä seuraavat minuutit menikin sitä kuulostellessa. Mutta koska ei sattunut eikun lisää vauhtia vaan. Matka jatkui loivaa ylämäkeä, sellaista sopivaa ei mitään äkkijyrkkää niinkuin yleensä mulla osuu siihen 40min  kohdalla olevalle kitukilometrille vaan justiin sopivaa.  Juomapaikkaa ehti jo tulla ikävä ja se olikin vähän kauempana kuin piti. Ehdin juuri saada hyvän vauhdin ja mietin etten stoppaakaan mutta no järki sanoi ettei kaksi viimeistä tankkauspistettä varmaan turhaan ole ihan peräkkäin (2km väliä). Kaksi mukia urheilujuomaa+yksi hyttynen. Pari sanaa huoltomiehen kaa hyttysistä vesimuki kouraan ja tossua taas toisen eteen.

Nousu jatkui, ja jatkui muuttuen koko ajan vähän jyrkemmäksi. Himmailin vähän. (ois kannattanut ehkä vähän enemmän) Vaaran laella olikin juomapiste. Siitä matka kaartui alaspäin. Ja edessä oli viimeinen alamäki, liukas ruohoinen alamäki, jyrkkä, pitkä alamäki joka jatkui ja jatkui... kuulostaako tutulta? Juuupa se oli se eka ylämäki mutta alas! taas katse tiukasti jalkoihin! Hmmm potkaisisinko vauhtia ja liukuisin alas? vai miten tästä selvitään, eikun vaan tossua toisen eteen ja kädet mielessä ristiin ettei nilkka nuljahda uudestaan. Vauhdikasta oli. Mutta kyllä jossain mielen sopukassa kävi että jos viimeinen nousu on pidempi, jyrkempi ja raskaampi kuin eka niin mikä se sitten voi olla....

Pari sataa metriä tasaista pusikkopolkkua, puusilta, sama iso lätäkkö kuin alkumatkassa. Nauhat pusikossa sulkemassa tien ja  tiukka käännös vasemmalle  ja siinä se oli.  syvä huokaus ja hiljaisuus. Nuo pienet täplät tuolla ylhäällä on ihmisiä. 300m tiukkaa nousua vanhaa hiihtohissinpohjaa. Silkalla kiukulla ja vimmalla. nostajalka laskejalka nostajalka laskejalka äläkatsoylös, äläkatsoylös, älä vaan katso ylös, hengitää, hengitä, hengitä ja nosta jalka ja laske jalka... taisin mä hiukan kiukuta Hannalle miellessäni notta tän piti olla juoksutapahtuma eikä kalliokiipeily.... Hengenveto ja askel kerrallaan ja sieltä se tuli ärsyttävä loppukirilehmänkello ja sen jälkeen maalilinja.  Ajassa 1:37:48 Tulin maaliin ekassa juoksutapahtumassani ikinä.  Vaikka olin oman sarjani viimeinen (ja pitkän matkan eka oli maalissa alle 10min mun jälkeen) Olin kyllä ihan Voittaja!

Eikä tää taatusti ollut mun viimeinen polkujuoksuni. seuraava tavoite on jo mielessä ;)

Hannalle kiitokset kun houkuttelit mukaan.
Mukavaa oli myös saunoa mökillä. Niin ja arvata saattaa että tän juoksutapahtuman nimestä ja muutamista sattumuksista tuli kyllä väännettyä jos jonkinlaista vitsiä. Voi väsymysräkätys.  Hannan fiiliksiä juoksusta voi lukea täältä: http://teamkunnostamo.blogspot.fi/2015/07/kohti-seikkailua-jattilaisten-yo.html

You are the only one for me... Hääpäiväretkellä :)

 3.7. 2015

    You are the only one for me,
Year to year, in words and deed
In all these chaos the trace of clarity
You are the only one I see
My first and last, my all and everything
     <3 You are the One.<3 

Saimme tänäkin vuonna perinteisen Hääpäivä- lapsivapaan. Niin siis mehän ei oo käyt häämatkalla niin on saatu käyty sitte pikkuretkillä :) ( entinen työkaveri jota näin viikolla tuumasi että heiän häistä on kymmenen vuotta jo, joko hekin saisi tuommoisia hääretki vapaita. Johan heiän häämatkan päivät on käytetty moneen kertaan kohta) Tällä kertaa ei lähdetty sen kauemmas kuin kaupunkiin, eikä patikoitu tai pyöräilty niinku yleensä vaan ihan autolla mentiin . Olihan tää mulle hyvä tankkaus seuraavaa päivää varten :D  Grecian Oulu, hyvä ruoka ihan paras seura <3

 

Kaikenlaisia uhrauksia sitä pitää tehdä, niinko syödä toisen täytetyt paprikat, viininlehtikäärylät ja munakoisodippi.

(Tässä oli kuva.)

 Uhrautu se Teemukin, söi mun osuuden possulihavartaasta...

 Että mä jaksaisin syödä jälkkäriä !

Kaisa säätää, säästää, häärää, hyörii ja hamstraa....

Tässä se nyt on. Pitkään tätä mietin... Että ois kiva joskus kirjoitella tekemisiään, ajatuksiaan, kirppislöytöjään jne.  johonkin muistiin. Koska en osannut päättää pitäisinkö liikunta, käsityö, leivonta, kirppistely, puutarha, perhe  vai mitä blogia niin tästä tulkoon nyt tällänen yhden tättähäärän yleishääräilyblogi :)

Tättähäärä = Ihminen, joka hyvässä uskossa toimiessaan onnistuu sähläämään omat ja ympäristönsä asiat sillä tavoin, että seurauksena on lukematon määrä erilaisia suhteellisen harmittomalla tasolla olevia hässäköitä ja sählinkejä. Koska tättähäärä ei yleensä aiheuta sekaannusta pahuuttaan tai ilkeyttään, häntä ei pidä tuomita vaan pyrkiä opastamaan vähemmän harmia aiheuttavaan toimintatapaan. (urbaani sanakirja)

häärätä

(rinnastetaan hääriä) puuhata, touhuta, hosua, hyöriä. esim. Häärätä keittiössä. Hosuu ja häärää kuin helppoheikki. 

 Alkuperä
sukulaissanat pohjoissaame hearidit. Englanniksi make efforts Synonyymisanakirja: häärätä, häärätä touhuta, hyöriä, heilua, hääriä (http://www.suomisanakirja.fi/h%C3%A4%C3%A4r%C3%A4t%C3%A4)