Seison vaatekaapin edessä. On aamu. Pitäisi olla jo kohta menossa. Pitäisi ehkä olla jo vaatteet päällä. Kiskon housut jalkaan. Ne on isot. kiskaisen toiset, nekin on. Kiskaisen kolmannet nekin on mutta ne ei ehkä kuitenkaan putoa jalasta. Peukutus peilikuvalle, housut löytyi enää on jäljellä paita. Sama kuvio toistuu paidan kanssa, kaikki näyttää suurelta tai muuten huonolta. Lopulta kävelen teinin vaatekaapille ja kiskaisen sieltä itselleni paidan päälle.
Siinä mä sitten seison peilin edessä. Ihan hassulta näyttävä paita päällä. Laitan vertaistukikaverille viestiä:
" Tiiätkö sen tunteen... Kun aamulla seisot vaatekaapilla, kaikki vaatteet on jotenkin pielessä. Liian isoja, liian tätejä, liian teiniä... Liian jotakin muuta kuin minä. Ja kun ei edes tiedä mikä se minä on. Samaan aikaan tunnen suurta riemua, voin luoda ihan uuden minän... Oon laihtunut ja kaikkea. Ja samaan aikaan on ihan jäätävän surullinen olo." Saan melkein heti vastauksen takaisin: " Tiedän, sää kuoriudut
huolehdit ittestäs, katot itteäs eri silmin ja löydät pikkuhiljaa oman ittes. Ei ole helppoa mutta siitä se erilainen elämä urkenee." Minäkö se olen? kapeat pinkit housut ja teinin huppari päällä?Makaan kuntosalin lattialla. Hengitän. Tai siis huohotan. Oon justiin kiskaissut kuntotestin. Ja sen viimeisen osion sellasella vauhdilla, vimmalla ja voimalla että pelkään että kohta kuolen, tai siis sitten pelkään etten kuolekaan. Ohjaaja kirjailee mun tuloksia ylös. " Wau Kaisa! Aivan mahtavaa! Sä oot parantanut tuloksia aivan älyttömästi, mikä motivaatio ja tuossa sun elämäntilanteessa vielä... Voi että ois siistiä saada treenata sun kanssa sitten kun sun elämä on balanssissa ja sulla ei oo noita elämän muita kuormittavia asioita noin paljon..." Minäkö se olen?
Pelmuan muksujen kanssa uima-altaassa. Kävelen ympäri pientä allasta ja vaihdan suuntaa. Ihanhan tää käy vesitreenistä. Mietin seuraavia treenejä ja juoksutapahtumia, oon illalla menossa polkulenkille muutaman oudon tai siis vaan netin kautta tutun ihmisen kanssa. Mulla on päällä punainen uikkari joka on iän vanha, oon ostanut sen joskus 20-vuotta sitten. Tänään oon ostanut itselleni uudet bikinit (!). Joka toisella kiekalla nään itseni mutterimökin ikkunasta. Minäkö se olen? Minäkö mietin urheilutapahtumia ja suunnittelen pidempiä juoksumatkoja? Ja meen lenkille ihan uusien tyyppien kaanssa. Minäkö se olen?
Juoksen, juoksen, juoksen. Jalkoihin ei satu. Ne kantaa. Olen taas viimeinen tiedän sen muttei se haittaa. Mä juoksen. Mä olen elossa. Ja nautin. Minäkö se olen?
Laitan töissä välipalaa. " Mulla on Kaisa taas epäonnen päivä." " No? Miksi?" "En mä tiedä mulla vaan usein on. Ehkä kahdeksan päivää kymmenestä " " No voi harmi" Pohdimme mikä voisi muuttaa onnen epäonneksi. Keksimme joitain iloisia asioita. Mutta silti epäonnenpäiviä on useemmin kuin onnenpäiviä. Lähes sama keskustelu toistuu monena päivänä.
Tänään tuun samaan paikkaan pitkästä aikaa " Vitsit Kaisa! Sä tulit! Kiva nähdä sua, sä aina keksit kaikkea tekemistä. Sä oot niin... Hyvä!"
...... Minäkö se olen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti