Torstai 26.5.
Töistä kotiin, viimeiset kamppeet laukkuun, kahvia koneistoon ja kyytiä odottelemaan. Lapsia halittelin sohvalla köllien. Autoon ja menoksi. Tunnelma innostunut ja haikea yhtäaikaa. Facebookiinkin päivitin olevani ristiriitaisissa fiiliksissä, varsinainen muistojen juoksu tulossa. Pysähdyttiin Pudasjärvellä, ostettiin evästä syötiin autossa. Perillä Kuusamossa oltiin iltasella, radio pauhasi jotta korkkarit kattoon....
tavarat hotelliin ja sitten syömään. Jutusteltiin vanhojen ja uusien tuttujen kanssa.
Perjantai 27.5.
Aamupalalle, pitää syödä että jaksaa, vaikkei tekiskään yhtään mieli. Aamupalalta lähdin etsiskelemään Saaraa joka oli luvannut mulle juoksurepun lainaan. Saara löytyikin nopeasti. Kävelyä edestakaisin, Saaran auttelua ja edelleen uusien ja vanhojen tuttujen tapaamista sain muutamalle nettitutulle puheen rytmin ja äänen mikä on aina mukavaa :). Puolin ja toisin tsemppailua ja surkuttelua kun osalla kamuista kisat jäämässä väliin. Kello 12sta hurrattiin pitkämatkalaiset matkaan <3
Tavaroita kasaan, syömässä käyntiä... mä tein viime hetken hankintoja, pakkaaminen tapahtui niin kiireessä ja sähellyksessä että yli puolet pakollisistakin oli jäänyt kotiin. Arvoin vaatteita. Sovittelin joka kerta myyntikojun ohikävellessä Salomonin juoksureppua... se oli niin ihana, ei sillä hyvä se mun lainareppukin on mutta jos on tarkoitus enempikin harrastaa niin oishan se oma ihan kiva... Ja noo kuinka ollakaan viimeisen kerran ohikävellessä se reppu sitten jäikin mulle selkään :)
Tavarat uuteen reppuun. Reppu oottamaan.... ja sitten ois pitänyt rauhoittua nukkumaan. Mutta uni, missä olitkaan? Jänitti. Mihin ihmeeseen sitä on taas ryhtymässä? En osannut rauhoittua, lähdin ulos. Kiertelin ja kaartelin. Lopulta jäin hotellin aulaan muutaman muun kanssa katselemaan 160 matkalaisten pallukoiden etenemistä. Viestittelin Seijan ja Marin kanssa. Päätin odotella niin kauan että Tommi on 80km kääntöpaikan huollossa ja no sitten Saarakin alkoi lähestyä huoltoa. Lupasin itselleni että saan valvoa siihen asti että Saara on huollossa. Mutta sitä siirryin sitten odottelemaan jo omaan huoneeseen peiton alle, kännykästä tihrustelemaan. Niin se uni sitten tuli ja onneksi riitti aamuun saakka.
Lauantai 28.5
Kisa-aamu valkeni aurinkoisena. Heräsin Peten lähtötohinoihin, no johan sitä joutikin nousta. Hannan kanssa hipsittiin aamupalalle. Voihan juoksukisapäivien hobittiaamupalat... antiaamupalaihmisen jonka ruokahalu on viime aikoina ajoittain hukassa, painajainen. Mutta niin söin, puuron, leivän, kasvikset ja vielä vohvelinkin jälkkäriksi... Hanna ehtikin syödä mua ennen. Aamupalan jälkeen ehdin hurraamaan 160km kakkosen ja kolmosen maaliin :)
Vielä viime hetken panikointia varusteista. Hanna kävi ostamassa itselleen shortsit... toisin sanoen Hätähousut eli paniikkipöksyt. Mä päätin pärjätä capreillani mutten tosiaankaan laittanut pitkiä kompressiosukkia vaan vaihdoin sukat lyhyempiin. Hannan avustuksella hiukset letille ja lasten valitsemat ötökkä - ja kukkapinnit, huivi, hiuksiin, rannekoru jäi tarkoituksella pois matkasta, sykemittarin vyöosa vahingossa. Sitten täpisemään jännityksestä ja odottelemaan bussia. Taas jutustelua muiden kanssa, juoksijat.... <3
Sitten tuli bussi, ulkona 18astetta lämmintä. Jännitystä, iloa, surua, haikeutta... tunteet risteili edestakaisin. Näissä maisemissa oon viimeksi matkannut yhdessä ihmisen kanssa jonka piti olla se "The only one for me" ... mutta joka sitten valitsikin toisin. Näissä samoissa maisemissa oon kulkenut kun luulin olevani unelma-ammatissani joka sekin sitten olikin jotain muuta. Ihan hyvää muttei sitä mitä luulin. Näissä maisemissa on niin paljon muistoja.
Oman lähtövuoron odottelua puun varjossa. Kestävyyttä Pintakaasulla 24/7 ryhmäläisten kanssa jutustelua. Omien tavoitteiden miettimistä jos kuitenkin lisäisi maaliinpääsyn lisäksi vielä jonkun aikatavoitteen. Nojos ois maalissa lähempänä kuutta kuin seitsemää tuntia se voisi olla kiva. Hannan tsemppaus matkaan!
Ja sitten se oma vuorokin tuli. Riippusillalla vuoron odottamista uudestaan. Ja juoksua! Juoksu kulki! paremmin kuin pitkiin aikoihin. Olin aivan ihmeissäni, en oikeesti ollut uskoa todeksi. Askel oli kevyt, on mentävä kun tuntuu hyvältä.... Muista kuitenkin säästellä, lopussa on niitä mäkiä... tää on sun pisin lenkki ikinä. Säästelin ylämäissä, tankkasin geeliä ja vettä, kävelin aina kun otin geelin.. Nautin oikeesti. Muutama ohitti ja minä ohitin... Vaikka oli lämmintä tai siis kuuma niin se ei haitannut. Maisemat oli ihania ja linnut lauloi, välillä kastelin huivin purosta.
Ekassa huollossa näin Sinan ja sain Hannan kiinni. Olin yllättynyt ja surullinen, niin näin heti sama kuin viime vuonna Pyssymäellä.... ei sen edes tarvinnut sanoa mitään :( Täytin urkkajuomapullon söin sipsejä. Lähdettiin yhtämatkaa jatkamaan ja Hannalla kulkikin hetken kovempaa kuin mulla. Jatkoin omaa hyvältä tuntuvaa vauhtia, ei mitään kovaa mutta tasaista juoksuaskellusta. Muutama kilometri huoltopisteen jälkeen toinen Hanna Oulutrailcupista tuttu, ohitti minut. Naurahdin että sanoinhan että kyllä sä tässäkin kisassa mun ohi menet. Hetken yritin pysyä samassa vauhdissa mutten pysynyt.
Reitin matkallinen puoliväli lähestyi. Mun hauskuus alkoi loppua ja juoksu muuttui puurtamiseksi. askel, askel, askel... polvi alkoi kipuilla enemmän. Patukan paikka. askel, askel... Jarkon sanoin ei se oo ku tossua toisen eteen ja vaikka maisemien kattelua... Jossain vaiheessa joku huikkasi että enää 4,5km huoltoon. Aika pitkät neljäkilsaa... askel, askel, kipu, askel, askel, askel.... Sieltä se sitten tuli Jyrkän alamäen jälkeen, Konttaisen huolto.
Täytin vesirakon ja urheilujuomapullon, söin suolaa ja suklaata. Lähdin matkaan. Koska mäet on kivoja on kiva juosta samaa mäkeä edestakaisin ja palasin puolesta välistä ekaa nousua takaisin hakemaan urheilujuomapullon ja hyvä niin sillä sitä tarvittiin. Viimeiset alamäet kivusta irvistellen, ylämäet melkein ilosta pomppien kun niitä pystyin menemään kovaa. Ja sitten yks kaks yllättäen, jostain kuului kellojen kalkatus ja maalialueen hälinä, jostain ihmeestä löytyi voimaa pinnistää loppukiriin ja juosta alamäkeen... Punaiselle matolle. Pinkki mitali kaulaan ja kellokalkatin käteen.
-Aivan Ihmeellinnen Olo-. ajassa 6:17:20 Olin maalissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti