Aurinko paistoi kirkkaasti. Tultiin lasten kanssa sisälle, lähdin laittamaan ruokaa lautasille... " Onpa jännä kun silmissä tuntuu vähän oudolta... oho missä se kauha on, oho kumpi on kauha kumpi lautanen... Voi rumasana#%!!Migreeeni!!!%#####!!!!!! " Särkylääkettä kitusiin, aurinkolasit lokerosta takaisin päähän. Huikkaus työkaverille mulle puskee migreeni.... syötiin, pääsin ihanaan pimeään nukkariin pötkötin siellä toista tuntia. Olo helpotti niin että selvisin päivän, nukuin illan ja yön, aamulla oli jäljellä vain vähän pökkerö olo. Huh, ehkä sittenkin pääsen juoksemaan.
Perjantai, 2.10.
Katseltiinn työkaverin kanssa iltapäivällä ikkunasta ulos. Tuuli niin että tuntui että keinut kaatuu, puut heiluu. Selvisin sitten migreenistä, mutta sitten tuli myrsky, pääsenkö sittenkään juoksemaan. Viikko on muutenkin ollut rankka, niin se vissiin ennen mun juoksuhäppeninkejä kuuluu olla? Kummallakin sekä puoliskolla että mulla iltatöitä, normi treeni - ja harrastekuskauskuviot, auto edelleen rikki, uusia sijaisia, lapsia tutustumassa, oma lapsonen töissä mukana... monenlaista haastetta
Ruuaksi soijamakaroonialaatikkoa sehän sopii kunnon tankkausruokaa :)
Käytiin lapsosen kanssa ihmettelemässä rannassa kun Tuuuuuleeeeee!
Lauantai, 3.10.
Kisa-aamu valkeni ihanan aurinkoisena. Tuuli oli poissa. Heräsin ennen kellon soittoa ja hyvä niin. Tällä hitaalla aamupalan syöjällä olisi tullut kiire... Aamupuuroa, banaania, rahkaa, kahvia ja urheilujuomaa....
Päästiin perille. Jännitystäpinä iski. Haettiin numerot. Juoksukamuilla oli hauskat numerot, Salainen agentti 007 ja Hätänumero 112. Siinä vitsailtiin "Salainen agentti 007 yrittää saada yhteyden hätänumeroon muttei tavoita...." Mulla oli tylsästi:
Bongailin tuttuja, sain uusia tuttavuuksia. Juoksuyhteisö :) jännitti! Viime hetken vinkkejä, vaihtelin edestakaisin juoksunumeroa takin päälle, alle, juoksisinko sittenkin ilman takkia.... äkkiä vielä käymään vessassa vielä kolmannen " viimeisen kerran" hyppyjä pomppuja........Matkaan!
Päätin juosta ekan kierroksen himmaillen. Vitsit että alkumatka kulki, 9km/h se siitä himmailusta sitten. Juoksukamut Hanna ja Pete kirmasi kuitenkin kauas edelle. Mun vauhti hiipui ja löysi tasaisen tahdin . Juoksin Merjan ja Mariannan kanssa yhtätahtia. Jo ennen ekaa taukopistettä aloin säätää vaatteiden kanssa ja heivasin juoksutakin pois päältä. Juoksu kulki, polku oli hyvä, mäkiä sopivasti, kaikki kohdallaan (paitsi se takki oli ärsyttävä kun se lapatti lanteilla.) Ennen toista tankkauspistettä heippasin Merjan ja Mariannan ja jatkoin yksin, vauhti oli tasaista 8km/h aurinko paistoi.
Ekan kierroksen loppusuoralla sain Hannan vessatauolta kiinni. Otettiin pieni spurtti, kun kulki niin hyvin. (Virhe 1.) Pitkä metsätien suora, Kädet ylös ja : " Nää tämmöset pätkät on kyllä hämääviä, tuntuu että pystyy mihin vaan! " ja samassa miesten puolikkaan ykkönen veti täysiä ohitse -juuh, en pysty tuohon!
Toinen kierros starttasi ja Hanna meni menojaan. en pysynyt matkassa vaikka yritin. Oikeen jalan polvessa alkoi tuntua hassulta. Hetken sitä kuulostelin vaan kun ei alkanut pahemmaksi niin jatkoin vaan menoa. (Virhe2) Hassu tunne siirtyi polvitaipeeseen ja takareiteen. Kävelyä, juoksua vuorotellen. kiukkua. suolaa, geeliä, vesi loppui ja tankkaus olikin kauempana kuin muistin. Kävelyä juoksua. harmituksen tunne kun tajusin että taas haaveaika jäi. Mutta kuitenkin... eka puolimaraton, ykköstavoite on kuitenkin " Omin jaloin ehjänä maalissa". 12-13km kohdalla vesipisaroita, yksi ja kaksi, voi ei alkaako sataa? Ei sentään, tuolta se taas pilkistää aurinko.
Puuduttavaa ylämäki, 15km takana tässä kohtaa ekalla kierroksella jätin Merjan ja Mariannan taakseni. Mitenköhän niillä meni. askel-askel-askel espanjaksi juoksu on correr tai hace footing. Hace footing, tehdä jaloilla. Todellakin jalat tekee nyt... askel-askel-askel löydy rytmi löydy! nyt jos nyt juoksen koko loppumatkan niin pääsenkö tavoitteiseen alle kolmen tunnin (haave 2:30 hylätty jo monta kilometriä sitten)
Viimeinen huolto. kunnolla vettä ja suolaa. Vielä rapiat kolme kilometriä huikkasi huollon kaveri, - juu se mennään vaikka kontaten. Sitten kulkikin juoksu vähän paremmin. Tommi ohitti ja tsemppasi. Kyllä tämä tästä kohta ollaan perillä. Viimeiselle metsäsuoralle joku oli käynyt lisäämässä pätkän pururataa. Ylämäki ennen maalialuetta jaksoin! Hiihtomaja näkyvissä....
Viimeiset loppukirit, Kädet ilmaan ja Maaliiiin! I Did It! 2:54:30.
Sitten suihkuun, saunaan ja syömään.
Ihana oli saunoa yksin ja rauhassa, ihan luksushetkiä tämmöset :)
Sitten kohti ruokapaikkaa, jutustelua muiden juoksijoiden kanssa. Pikku hiljaa alan ymmärtää näitä juoksutapahtumia. Voihan sitä juosta pitkiä lenkkejä yksinkin vaan on se kuitenkin ihan kivaa juosta yhdessä ja jakaa kokemuksia.
Ruualla sometin ja seurailin kpk/24 tuttujun Vaarojen maraton etenemistä. Voi myrsky!
Mitalikahvit siirryin juomaan Peten ja tuttujensa seuraan. Sitten olikin jo aika siirtyä odottamaan Hannaa. Jalat tuntui vähän pökkelöiltä, miun ihanat jalat jotka jaksoi kuljettaa mut maaliin:)
Matkalla kohtasin Minnan (?) joka huokaisi maratonin olleen ihan hirveää mutta silti hienoa että nyt se on ohi. Ehdin hetken hypellä kun sieltä Hanna tulikin ja veti vielä super loppukirit!
Mahtavaa Hanna - Maratoonari !
Kaupan kautta kotiin. Kotona patjalle rappusten alle ja koivet ylös. Suklaata, salmiakkia, kaakaonmakuista palautusjuomaa ja siideriä... Pienet päikkärit ja espanjanläksyjä... My nextrun-sivuston selaamista... vissiin jäi taas jotain hampaankoloon :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti