UpHillRun Jättiläistenyö kivesvaara, Paltamo.

4.7.2015 UpHillRun Jättiläistenyö kivesvaara, Paltamo.

Joihinkin viikonloppuihin kesällä tuppaa kasautumaan asioita, juoksutapahtumaa, mökkeilyä, ompelutapahtumaa, hääpäiväretkeä, herättäjäjuhlat... valinnanvaikeus. Koska kaikkea ei voi saada on pakko valita. Koska lapsenvahteja on meillä harvoin oli valinta vaikeaa ja pitkään arvoin. Viimeisenä ilmoittautumispäivänä peruin ompelulani-ilmoni ja ilmottauduin juoksemaan. Hanna houkutteli... on nuo Hanna ja Pete kerran ennenki ollet meiän retkellä mukana.

"Paltamon komein vaara, lämmin kesäyö, 2km, 10,7km ja 21,1km, ja mahtavat Kainuun jättiläiset, Kivesvaara, Keräsenvaara, Raappananmäki. 10.7km reitillä juomahuoltoa 2,4km, 7,5km ja 9,3km kohdalla. ... - 10.7km reitti on hiekkatietä, latupohjaa ja polkua"  ( ja vanha laskettelurinne ja hiihtohissinpohja) Näin kertoi tapahtumanjärjestäjän fb-sivut.  Mielialat ennen kisapäivää vaihteli, "mikäs tässä onhan tässä tänä keväänä tullut pidempiäkin lenkkejä paahdettua, puolikaskin juostu jo.... " -  Täyteen paniikkiin, jaloissa tuntu viiden päivän telttailu 10-vuotiaden kanssa Rokuan mäkimaastossa. ( n.4km mäkikävelyä joka päivä). No Jospa maaliin pääsis niin oispa hyvä. En mä ekalle juoksukisalle tahtonut asettaa sen kummallisempia tavoitteita.

Maisemat ja keli oli kohdillaan. Vaikka kelin suhteen vielä aamulla näytti aika tympeeltä: " Sääennusteet vaihtuu koko ajan, mutta seuraaviin asioihin kannattaa varautua: metsä on märkä ja lämpötila noin +10 astetta. Onko se sitten kylmä, niin se on mielipideasia."  No mun mielestä se oli juuri sopiva. 

Lähtöhetkellä, ihan minuutti ennen starttia naurattaa/ hermostunutta hymyä.... Tästä se lähtee!  Alku olikin ihan leppoisaa  menoa, ensin tuota taustalla näkyvää soraa ja sitten ihanaa loivaa alamäkeä hiekkatien reunaa. No kun tapahtuma on polkujuoksu ja uphillrun niin arvata saattaa että sitä lajia ei kovin pitkästi ollut luvassa.

 Tuli polun ekat lätäköt, ekan lätäkön kiersin, toisen loikin ja kolmannen kohdalla totesin että jaahas ei näitä hienostella läpi vaan!  Tässä vaiheessa oli vielä ihan hyvä happi Hannalle huikkasin  että todellakin hyvä että jätti takin matkasta ois ollut ihan turha.  Jossain tässä vaiheessa  Hanna otti kirin ja paineli omaa vauhtiaan, jäin jälkeen mutta kuitenkin vielä ihan hyvissä voimissa. Sitten tuli ylämäki. liukas, ruohoinen ylämäki. jyrkkä (tai niinhän mä silloin luulin) pitkä ylämäki. Joka jatku ja jatkui. Vanhaa laskettelurinteen reunaa ylös vaaran päällä. Äläkatso ylös, äläkatsoylös äläkatsoylös.... askel-askel-askel äläkatsoylös, mutta älä myöskään edes yritä juosta! Kävele, askel, askel kerrallaan ja sieltä se vaaran huippu tuli. Oisko jo juomatauko? ai ei? Kainuulaiset kilometrit on kyllä erimittasia kuin muualla.... Tässä vaiheessa olin ekan kerran kyllä ihan valmista kauraa lopettamaan koko homman , mutta ei kyllä sitä nyt ekalla pitsopille on päästävä ja pääsinkin.

Ja sitten se alkoikin kulkea. Hyvin kulkikin. Jossain puolentunnin jälkeen nuljautin polkuosuuden liukkaalla kivellä nilkkani kohtuu ikävästi, siitä seuraavat minuutit menikin sitä kuulostellessa. Mutta koska ei sattunut eikun lisää vauhtia vaan. Matka jatkui loivaa ylämäkeä, sellaista sopivaa ei mitään äkkijyrkkää niinkuin yleensä mulla osuu siihen 40min  kohdalla olevalle kitukilometrille vaan justiin sopivaa.  Juomapaikkaa ehti jo tulla ikävä ja se olikin vähän kauempana kuin piti. Ehdin juuri saada hyvän vauhdin ja mietin etten stoppaakaan mutta no järki sanoi ettei kaksi viimeistä tankkauspistettä varmaan turhaan ole ihan peräkkäin (2km väliä). Kaksi mukia urheilujuomaa+yksi hyttynen. Pari sanaa huoltomiehen kaa hyttysistä vesimuki kouraan ja tossua taas toisen eteen.

Nousu jatkui, ja jatkui muuttuen koko ajan vähän jyrkemmäksi. Himmailin vähän. (ois kannattanut ehkä vähän enemmän) Vaaran laella olikin juomapiste. Siitä matka kaartui alaspäin. Ja edessä oli viimeinen alamäki, liukas ruohoinen alamäki, jyrkkä, pitkä alamäki joka jatkui ja jatkui... kuulostaako tutulta? Juuupa se oli se eka ylämäki mutta alas! taas katse tiukasti jalkoihin! Hmmm potkaisisinko vauhtia ja liukuisin alas? vai miten tästä selvitään, eikun vaan tossua toisen eteen ja kädet mielessä ristiin ettei nilkka nuljahda uudestaan. Vauhdikasta oli. Mutta kyllä jossain mielen sopukassa kävi että jos viimeinen nousu on pidempi, jyrkempi ja raskaampi kuin eka niin mikä se sitten voi olla....

Pari sataa metriä tasaista pusikkopolkkua, puusilta, sama iso lätäkkö kuin alkumatkassa. Nauhat pusikossa sulkemassa tien ja  tiukka käännös vasemmalle  ja siinä se oli.  syvä huokaus ja hiljaisuus. Nuo pienet täplät tuolla ylhäällä on ihmisiä. 300m tiukkaa nousua vanhaa hiihtohissinpohjaa. Silkalla kiukulla ja vimmalla. nostajalka laskejalka nostajalka laskejalka äläkatsoylös, äläkatsoylös, älä vaan katso ylös, hengitää, hengitä, hengitä ja nosta jalka ja laske jalka... taisin mä hiukan kiukuta Hannalle miellessäni notta tän piti olla juoksutapahtuma eikä kalliokiipeily.... Hengenveto ja askel kerrallaan ja sieltä se tuli ärsyttävä loppukirilehmänkello ja sen jälkeen maalilinja.  Ajassa 1:37:48 Tulin maaliin ekassa juoksutapahtumassani ikinä.  Vaikka olin oman sarjani viimeinen (ja pitkän matkan eka oli maalissa alle 10min mun jälkeen) Olin kyllä ihan Voittaja!

Eikä tää taatusti ollut mun viimeinen polkujuoksuni. seuraava tavoite on jo mielessä ;)

Hannalle kiitokset kun houkuttelit mukaan.
Mukavaa oli myös saunoa mökillä. Niin ja arvata saattaa että tän juoksutapahtuman nimestä ja muutamista sattumuksista tuli kyllä väännettyä jos jonkinlaista vitsiä. Voi väsymysräkätys.  Hannan fiiliksiä juoksusta voi lukea täältä: http://teamkunnostamo.blogspot.fi/2015/07/kohti-seikkailua-jattilaisten-yo.html